MS-tauti ja D-vitamiini

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, jonka tärkein luontainen lähde on auringonvalolle altistuminen. Auringon ultraviolettisäteilyn (UVB) vaikutuksesta iholla muodostuu D3-vitamiinia, kolekalsiferolia. Luonnollisissa elintarvikkeissa D-vitamiinia on vain vähän, merkittävämpiä määriä lähinnä rasvaisessa kalassa. Suomessa nestemäisiin maitovalmisteisiin ja rasvalevitteisiin on lisätty D-vitamiinia ja sitä saadaan myös vitamiinivalmisteista. Iholla muodostunut ja ravinnosta saatu D-vitamiini muuttuu maksassa varastomuodokseen, kalsidioliksi. Kalsidiolin pitoisuutta käytetään tutkittaessa, onko henkilön D-vitamiinin saanti riittävää. Munuaisissa kalsidioli muutetaan tarkan säätelyn alaisena kalsitrioliksi, joka on D-vitamiinin elimistössä vaikuttava, biologisesti aktiivinen muoto.

D-vitamiinin puute on yhdistetty moniin sairauksiin, myös MS-tautiin. Tämä yhteys havaittiin ensimmäisen kerran MS-taudin maantieteellistä jakaumaa selvittäneissä tutkimuksissa. MS-tauti on sitä yleisempää, mitä kauemmas päiväntasaajalta siirrytään ja mitä vähemmän auringon ultraviolettisäteilyä ja näin ollen D-vitamiinia luontaisesti saadaan. D-vitamiininpuute on tämän jälkeen useissa tutkimuksissa varmistunut tärkeäksi MS-taudin ympäristöriskitekijäksi. Runsaalle auringonvalolle altistumisen lapsuudessa ja nuoruudessa on todettu suojaavan MS-taudilta, kuten myös D-vitamiinilisän, kalanmaksaöljyn käytön ja runsaasti kalaa sisältävän ruokavalion.

Korkeampaan seerumin D-vitamiinipitoisuuteen on todettu liittyvän pienempi riski sairastua myöhemmin MS-tautiin. Jo äidin raskaudenaikainen D-vitamiininpuute on yhdistetty lapsen suurentuneeseen riskiin sairastua myöhemmin MS-tautiin. Suomalais-yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin, että äidin raskaudenaikaiseen D-vitamiininpuutteeseen liittyy lapsen lähes kaksinkertainen riski sairastua myöhemmin MS-tautiin. D-vitamiinin puutteen ja MS-taudin syy-yhteyttä ovat varmistaneet geneettiset tutkimukset, joissa on todettu geneettisesti matalan D-vitamiinipitoisuuden olevan yhteydessä lisääntyneeseen MS-tautiriskiin.

Jo puhjenneessa MS-taudissa seerumin D-vitamiinipitoisuus on käänteisesti yhteydessä taudin aktiivisuuteen. Seerumin D-vitamiinipitoisuus on pahenemisvaiheiden aikana matalampi kuin pahenemisvaiheiden välillä. Korkeampaan seerumin D-vitamiinipitoisuuteen on liitetty lääkehoitoa saaneilla pienempi riski saada pahenemisvaiheita. Lisäksi niillä, jotka eivät ole saaneet lääkehoitoa, uusien magneettikuvauksessa nähtävien MS-muutosten riski on todettu olevan pienempi. On myös näyttöä siitä, että matala D-vitamiinipitoisuus taudin alkuvaiheessa on yhteydessä taudin nopeampaan etenemiseen.

D-vitamiinilisää MS-taudin tukilääkityksenä on tutkittu vielä melko vähän. D-vitamiinilisä vaikuttaisi olevan turvallinen. Lyhyessä käytössä kohtalaisen suuriinkaan annoksiin ei ole liitetty vakavia haittatapahtumia. Tähänastisissa tutkimuksissa D-vitamiinilisä ei ole vaikuttanut taudin pahenemisvaiheiden määrään tai taudin aiheuttamaan toimintakyvyn heikkenemiseen. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin todettu D-vitamiinin vähentävän magneettikuvauksessa nähtävää tautiaktiviteetin todennäköisyyttä potilailla, jotka eivät ole saaneet aiempaa lääkehoitoa. Immunologisissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että D-vitamiinilla on immuunivastetta vaimentavia ja sääteleviä ominaisuuksia.

Seerumin D-vitamiinipitoisuuden tavoitetasosta ei kuitenkaan olla yksimielisiä. Selvän D-vitamiinin puutteen rajaksi on määritelty seerumitaso 50 nmol/l. Luustoterveyden kannalta riittävänä pidetään vähintään tasoa 75 nmol/l. Immuunijärjestelmään kohdistuvien vaikutusten suhteen tarvitaan todennäköisesti jonkun verran tätä korkeampia pitoisuuksia, tämän hetkisen tutkimusnäytön perusteella arvioituna yli 100 nmol/l. Tarvittava D-vitamiinilisän määrä tämän tason saavuttamiseksi riippuu mm. henkilön D-vitamiinin lähtötasosta, iästä, painosta, ihonväristä ja ruokavaliosta. Useimmat suomalaiset MS-potilaat saavuttanevat tämän tason D-vitamiiniannoksella 50-100 ug/vrk. Suomessa D-vitamiinin turvallisen saannin ylärajaksi on määritetty 100 ug/vrk. D-vitamiinipitoisuus tulisi määrittää 3-6 kuukauden kuluttua D-vitamiinilisän aloituksesta.  

Kirjoittanut neurologi Julia Åivo

1. Åivo, J. (2017) Vitamin D in the Prevention and Treatment of Multiple Sclerosis. Doctoral dissertation. University of Turku. (viitattu 8.5.2018) Saatavilla internetissä: http://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/143804/AnnalesD1300%C3%85ivo.pdf?sequence=1&isAllowed=y
2. Lääkärikirja Duodecim (2020). D-vitamiini. (viitattu 23.11.2022) Saatavilla internetissä: https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01044

Biogen-37447 | 12/2022